Pääsivu Auksuuni Perämeren Sofia Kaunis Saara Muut julkaistut Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajat ry Oulun ympäristön kynäilijät ry Novelleja ym. Tapahtumia Perhekuvia

Perämeren Sofia 

Perämeren Sofia on kirjoittajan esikoisteos.
Se on julkaistu v. 2009.
Teos sai Päätaloinstituutin Möllärimestari-kilpailussa Taivalkoskella III sijan.
Kirjaa saa kirjastoista.

 

 

[Perämeren Sofian henkilöistä kuvakooste]


"Kuinka monta kertaa ihmisen sydän voi yhden elämän aikana särkyä", kysyy Perämeren Sofian päähenkilö itseltään suuren surun hetkellä. Sofian oma sydän murtuu kerta toisensa jälkeen, mutta sinnikkäästi hän kerää sirpaleet ja luotsaa lapsiaan eteenpäin elämässä, ylväästi omaa väyläänsä avaten kuin silkkiuikku.

Perämeren Sofia on itsenäinen ja omillaan toimeentuleva kauppias, äiti ja rakastava nainen. Pirkko Mattila kertoo Sofian tarinan rippikouluvuosista kuolemaan.

Sofian elämäntarinaan mustimmat raidat kutoo kuolema, kirkkaista väreistä vastaavat lapset ja rakastetut. Tarina sijoittuu teollistuvan Kemin merellisiin maisemiin, ja sen kulkua kehystävät Suomen historian traagisimmat vaiheet.

Pirkko Mattila on aiemmin kirjoittanut tarinoita antologioihin. Perämeren Sofia on Mattilan esikoisromaani, fiktiivisen kertomuksen perustana on hänen isoäitinsä elämä.

"Halusin kertoa olosuhteista, joissa pohjoisen pienet ihmiset itsenäistä Suomea rakensivat, miltä elämä heistä tuntui ja mistä he voimansa ammensivat."

Päätalo-instituutin arvostelu Perämeren Sofiasta:

Perämeren Sofian lähtökohdat elämälle eivät olleet pahat, elämä vain vei onnettomuudesta toiseen. Kuolema seurasi toistaan ja murhetta oli milloin mistäkin asiasta. Sofian elämä osoittautuu poikkeuksellisen rajuksi ja rosoiseksi.

Pirkko Mattilan kirja ei kuitenkaan ole murheellinen, siinä on toivoa ja tulevaisuuteen uskoa, murheiden yli pääsyä. Perämeren Sofia on kirjoittajan esikoisromaani ja sellaisena osoittaa jo romaaninkertojan lahjoja. Kertomus on napakka, eteneminen eleetöntä, mutta sellaisenaan kerrassaan vaikuttavaa.

Tarina pysyy kuosissaan ja kirjan ulkoasukin on harkittu, hiukan vanhahtavan tuntuinen. Jollakin tapaa vanhahtavan tuntuista on myös kirjoittajan kieli, vaikka käytetyt sanat ja lauserakenteet sekä kirjan jäsentely onkin täysin nykyaikaista. Kieli on virheetöntä ja huolellista, murresanojen käyttö repliikeissä on harkittua ja pitää lukijan kiinni siinä ympäristössä, missä pitääkin. Kerrassaan erinomainen teos!

Kirjoittaja sanoo tehneensä fiktiivisen kirjan isoäitinsä ja tämän suvun elämästä. Teoksessa on kuitenkin niin paljon ilmeistä todellisuuspohjaa, että pidän teosta sittenkin enemmän elämänkertana kuin puhtaasti fiktiivisenä.   

Elämäntarinalehti  2009 / 2  s. 64-65

Pirkko Mattila, Perämeren Sofia, Gummerus Kirjapaino Oy 2009

Pirkko Mattila on kirjoittanut fiktiivisen kertomuksen Perämeren rannalla 1889-1959 eläneestä Sofiasta. Vaikka kirjan päähenkilön esikuva on todellinen henkilö, Mattilan isoäiti, kirjoittaja ei pidä teostaan historiallisena. Perämeren Sofiaa voi silti lukea historiallisten käänteiden kautta, eikä se vähennä lukukokemuksen arvoa, sillä Mattila on taitavasti täydentänyt tarinan puuttuvat osat. Ainakin kemiläiset löytävät kirjasta monia tuttuja paikkoja ja tapahtumia.

Mattila kuvaa Sofian elämänkaarta rippikouluikäisestä kuolemaan kronologisessa järjestyksessä, mikä tekee tarinasta loogisesti etenevän ja selkeän. Sofian elämä on vaiherikas ja dramaattinen. Leipurin piiasta varttui uuttera liikenainen, joka koki monia pettymyksiä; kuolemantapaukset, rakastumiset epäluotettaviin miehiin, vararikko, sotavuodet, pula-aika sekä esikoispojan kaatuminen sodassa koettelivat voimia.

Rakkauskin antoi vain hetkellisen lohdun, kun miehet eri syistä katosivat Sofian elämästä. Vastoinkäymiset saavat Sofian kysymään: ”Montako kertaa ihmisen sydän voi murtua yhden elämän aikana?” Edes lääkäri ei osaa vastata tähän kysymykseen. Lukija seuraa Sofian käänteitä liikuttuneena. Kirjan koskettavimpia kohtia on Sofian ensimmäisen miehen äkillinen kuolema, ja äidin hätä, kun tyttären elämä myöhemmin ajautuu sivuraiteille.

Mattila kuvaa Sofian hengellistä kehitystä osuvasti: nuorempana Sofia vihaa Jumalaa menetystensä takia, sitten hän löytää ystävän Pelastusarmeijasta, ja lopulta, kuoleman tullessa, Sofia on valmis vastaanottamaan ehtoollisen.

Lukija pohtii mielessään, mikä sai tämänkin kovia kokeneen naisen jaksamaan. Löysin vastauksen rivien välistä; neljä lasta ja myöhemmin lastenlapset toivat iloa ja lohtua. Voimakkaasti kantoi myös ensimmäisen puolison kaunis muisto, jota Sofia vaali. Sofian elämä ei ollut pelkkää kärsimystä, vaan kuva täydentyy hauskoilla yksityiskohdilla. Sofia ompelutti vaatteensa hyvistä kankaista, pukeutui kauniisti, ja joskus nosti maljojakin, Sota-aikana kekseliäs Sofia kuljetti Haaparannasta hankittua sakkariinia Helsinkiin myytäväksi.

Pirkko Mattila on piirtänyt kiinnostavan kuvan Perämeren Sofiasta. Hän on paneutunut tarkoin materiaaliin, äitinsä jäämistöstä löytyneisiin papereihin, kirjeisiin ja almanakkamerkintöihin. Työhön paneutuminen näkyy kudelmana, jossa yhteiskunnalliset murrokset sivuavat yksittäisen henkilön ja perheen elämää.

Sisko Suvilehto-Pyykölä