Pieni joki virtaa vuolaana kapeassa uomassaan. Sitä sanotaan Ruonaojaksi, vaikka se on paikoin syvä, kuohuvavirtainen ja puhdasvetinen. Sen rannalla on maalaamaton talo ja ojan partaalla yhtä harmaa sauna. Saunassa ei enää kylvetä, siihen on perustettu seudun pyykkitupa. Pientä korvausta vastaan lähiseudun naiset pesevät pyykkinsä saunassa. Matot pestään erillisellä mattolaiturilla.
Yhdessä suuressa rautapadassa lämpiää pyykkivesi ja parissa pienemmässä padassa keitetään lakanapyykit. Varustukseen kuuluu lisäksi useita puusaaveja, alumiinivateja, kauhoja ja pyykkilautoja. Joen yli on tehty yksinkertainen lankkusilta ilman kaiteita. Siinä on hyvä huuhtoa vaatteet virtaavassa, puhtaassa vedessä.
Äiti on odottanut vapaapäivää työstään, ilman ja veden lämpenemistä, että pääsisi pyykkisaunaan. Kaikki liinavaatteet ja lasten pitovaatteet ovat likaisia. Vesijohdottomassa, yläkerran vuokrahuoneistossa ei voi pestä suurta pyykkiä. Hellan reunalla ämpärissä saattoi talvella pestä vain omat ja lasten alusvaatteet ja sukat, ja sekin oli työlästä räpimistä. Kaikki vesi, jonka jaksoi kaukaa vesipostista raahata, kului ruuanlaittoon ja astioiden tiskaukseen.
Lasten iltapesukin oli suoritettava keittiössä. Saunaan päästiin vain lauantaisin. Jos siellä riitti vettä, äiti pesi lasten alusvaatteet kylvyn päätteeksi. Isommiksi tultuaan tytöt oppivat pesemään itsensä ja omat alusvaatteensa, mutta nyt kaikki neljä ovat vielä pieniä. Seija osaa jo monenlaista. Hän juoksuttaa pienemmät saunan jälkeen sisälle ja panee vuoteeseen.
- Ei me jäähä kottiin, me tullaan kans pyykille, sanovat lapset yhdestä suusta.
Pyykkisaunaan lähdetään kottikärryillä ja polkupyörällä. Äiti lastaa likavaatteet kottikärryihin ja kuopuksen kuorman huipuksi. Pyörän tarakalle pannaan toinen pyykkinyytti. Pyörän ohjaustangossa roikkuu eväskassi ja toisella puolella verkkokassissa kallisarvoinen pesujauhe. "Valo" kirkasti siihen aikaan kaikkien pyykit hohtavan valkoiseksi.
Lapsista pyykille lähtö on jännittävää, vaikka he joutuvatkin kävelemään lähes kolme kilometriä pölyistä maantietä pitkin pyykkisaunaan. Isosisko Seija taluttaa pyörää vakavin ilmein. Se onkin raskas yksitoistavuotiaalle tytölle. Piiku ja Eeva-Liisa kävelevät käsi kädessä, sillä tiellä kulkee autoja ja joskus hevosiakin, joita pitää varoa. Seppo saa kyydin kottikärryissä.
- Älkää tuoko tänne lapsia, voivat pudota veteen, kuuluu saunan ovelta.
Pyykkirannassa on monta pesijää, eikä sinne kaivattu lapsia vastukseksi. Äiti jättää pienimmät lapset huovan päälle turvallisen matkan päähän virtaavasta vedestä ja vannottaa Piikua pitämään silmällä nuorempiaan. Hän menee Seijan kanssa kuumaan saunaan. Seija lajittelee pyykkejä, ja äiti pistää ne ripeästi likoamaan heti, kun joku saavi tai vati vapautuu edelliseltä käyttäjältä.
Sitten äiti ottaa esiin puusta ja lasista tehdyn, oman pyykkilautansa, ja alkaa hangata. Näin hän pesee vaatteen toisensa jälkeen, laittaa pataan kiehumaan ja erottelee kirjavat lastenvaatteet eri paljuihin niiden värien mukaisesti.
Seija ja Piiku vaihtavat sauna- ja vahtivuoroaan ja ovat tomerasti apuna äidille. Pyykin pesemiseen eivät yhdeksän- ja yksitoistavuotiaan kädet oikein riitä, mutta kun tulee huuhtelun aika, ei äidillä ole puutetta apulaisista.
Naiset pyllöttävät lankkusillalla kontallaan ja pitävät kiinni pestyn vaatteen reunasta. Virtaava vesi nappaa vaatteen pyörteeseensä. Pyykkäri hengähtää hetken hikisen pesu-urakan jälkeen. Sillalla puhe solisee ja nauru pyrskähtelee iloisesti, sillä rankka työ on loppusuoralla.
Seija ja Piiku ottavat aikuisista mallia ja antavat veden virrata vaatteen yli, ali ja läpi. Äiti kantaa raskaimmat vaatteet rantaan ja huuhtoo ne itse. Hänestäkin on mukavaa tulla ulos kuumasta saunasta. Hän kahlaa veteen ja upottaa pyykkisaavin viereensä. Vaatteiden päälle hän asettaa ison kiven, ettei virta veisi niitä. Siitä hän ottaa lakanan ja pyyhkeen yksitellen, katsoo kuinka vesi suoristaa vaatteen, kääntää sen sitten äkkiä mutkalle ja yrittää kiskoa mukaansa. Äiti ei päästä irti.
- Onpas teillä reippaat tytöt, kun jaksavat olla apuna koko päivän, ihmettelee joku naisista äidille.
Iltapäivällä äiti vie lapset ja osa pyykeistä kotiin. Saunaan jää vielä padallinen vaatteita. Kotona syödään ja Seija jää tekemään vuoteita pienimmille. Äiti ja Piiku palaavat Ruonaojan pyykkisaunaan.
Aurinko on jo alempana ja ilma viileää, mutta loput vaatteet on pestävä. Molempia vähän väsyttääkin. Äiti pesee ja Piiku huuhtoo. Yhtäkkiä Piikun otteesta lipeää pikkuveljen kauniit tyrolilaishousut ja sen henkselit.
- Äitii, housut menee, ne karkasi!
Tyttö juoksee joen rantaan ja seuraa vihreän vaatteen kulkua. Äiti tulee apuun. Pyykkipaikan kuohuva vesi tasaantuu kauempana metsässä suvannoksi. He juoksevat rannalla kilpaa virran kanssa. Suvannossa housut kelluvat keskellä jokea, mutta olkaimista ei näy jälkeäkään. Äiti kahlaa jokeen ja saa karkulaisen kiinni.
- Tulipa viileä kylpy, hän tuumaa.
Yölinnut laulavat, eikä aurinkoa enää näy, kun äiti ja Piiku ripustavat pyykkejä pitkille naruille pihan takana olevassa metsikössä.
- Pyykit pannan lajeittain ja kokojärjestyksessä, opettaa äiti. Lakanat ripustetaan ensin, sitten isot pyyhkeet, sitten pienemmät, ja sen jälkeen alusvaatteet.
- Piiku, ripusta sinä alusvaatteet tälle toiselle narulle ensin isot, sitten pienet. Pitovaatteet kuivataan värien mukaisesti, tummat omaan ja vaaleat omaan ryhmäänsä. Sukat tulevat viimeiseksi.
Piiku kuuntelee tarkasti äidin neuvot ja tekee parhaansa. Äiti on jo ripustanut lakanat ja nostaa narun pyykkikepillä ylemmäksi, että vaatteet eivät koskettaisi maahan. Toisella kepillä hän nostaa yläilmoihin Piikun ripustaman pikkupyykinkin.
- Kato äiti, miten komiaa, ko on niin paljo puhasta!
Kesäyö on valoisa ja lempeä, kun äiti ja tytär vihdoin saavat työnsä valmiiksi ja katselevat liputusta yhdessä talon portailta.