[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaistuja kirjoituksia

Veroilmoitukset

– Selvittiin taas joulusta, Inka huokaisee pakatessaan joulukoristeet vanhaan pahvilaatikkoon, joka on kulkenut perheen mukana 70-luvulta lähtien. Osa koristeistakin on perua avioliiton alkuajoilta. Hellästi hän panee laatikkoon kärsineen näköiset tontut, jotka lapset tekivät päiväkerhossa vessapaperirullista ja punaisesta kankaasta. Ne kuuluvat tähän perheeseen, vaikka lapset ovat jo lähteneet maailmalle.
– Sitten pitää tehä veroilmoitukset, Inka toteaa ja nostaa laatikon kaappiin.
– Päästään taas käsiksi vuoden kuumimpaan riitaan, aviomies myhäilee ilkikurinen pilke silmäkulmassaan.

Niin kauan kuin Inka muistaa, ovat joulukuu ja tammikuu olleet kiireisiä työkuukausia. Joulut on valmisteltu kiireellä. Vaikka olisi kuinka hyvin suunnitellut siivoukset, leipomiset ja ostokset, niin jouluviikolla on aina tullut lähes paniikki. Stressi veroilmoituksista iskee heti kun on selvitty jouluvieraista.

Vuoden alussa alkavat työssä uudet projektit, paljon suunnittelua ja matkoja. He kotiutuvat tammikuun lopulla ja huomaavat ettei kaikkia tarvittavia lomakkeitakaan ole noudettu verotoimistosta.

Alkaa toinen toistensa syyttely:
– Koettaisit sinäkin joskus hoitaa perheen yhteisiä asioita!
– Kuka tässä enempään repiää, kun leivän perässä pittää tukka suorana juosta, yrittää mies tosissaan.
– Sinä annat firmallesi koko elämän, suunnittele joskus aikataulusi perheen tarpeiden mukaan, minäkin olen töissä, Inka huutaa naama punaisena. Hän yrittää pitää kiinni vaimon oikeuksistaan ja vaientaa omaatuntoaan. Hän ei ole itsekään muistanut veroilmoituksia. 
– Haetaan taas lykkäystä, niin voidaan nauttia riitelystä pitempään, ehdottaa mies uhittelevasti. Hän on kuullut riidanhalun Inkan äänestä. Tässä purkautuvat koko vuoden katkeruudet hänelle, koska muille kohteille Inka ei uskalla mieltään ilmaista.

He aukaisevat verottajan lähettämät kirjekuoret ja ryhtyvät pakolliseen työhön.
Molemmat penkovat laatikoistaan kuitteja ja tositteita.

– Tähän mappiin minä pistän maksetut laskut, missä helvetissä ne nyt ovat?
– Työnantajan lähettämä palkkatodistus oli tämän pöydän nurkalla, mihin sinä olet sen tukkinut? Sinähän sen postin otat.

Vanhalla rutiinilla aviopuolisot heittelevät toisilleen kiukkuisia kysymyksiä, joihin eivät odotakaan saavansa vastausta.

Veroilmoitusten täyttäminen on ikävää, pikkutarkkaa puuhaa. Se sujuisi kommelluksitta, jos he molemmat perheen raha-asioiden hoidon lisäksi osaisivat arkistoida laskut, kuitit ja tositteet. Inka heittää helposti maksamansa laskun roskikseen, eikä muista, että sillä voisi olla merkitystä kulutositteena veroilmoituksissa. Mies taas säästää jokaisen lähikaupankin kassakuitin lompakkoonsa ja sieltä piirongin laatikkoon. Tammikuussa hän ei sitten tiedä mikä ostos on kiinteistön ylläpitämisen kuluja, ja mikä jotakin muuta, joka ei verottajalle kelpaa. Niitä muita kuitteja on paljon.
– Ennen saattoi kaiken tarkistaa pankin tiliotteista, mutta tänä vuonna ne lopetettiin, Inka tuskailee.
– Näkeehän sen tiliotteen tietokonepäätteeltä, huutelee mies olohuoneesta.
– Eipä tullut tulostettua paperille eikä täältä enää kesälliset tapahtumat näy, toteaa Inka pankkiyhteyden aukaistuaan.

Mies järjestelee kuittejaan olohuoneen pöydällä, Inka omassa työhuoneessaan.
Miehellä ei ole kiirettä, hän jättää projektin rauhassa hautumaan ja katselee televisiota. Inka haluaisi saada ikävän työn pian tehdyksi, mutta ei voi tehdä papereita loppuun ennen kuin mies on laskenut kulutositteensa. Siihen jäävät Inkankin paperit levälleen.

Taas nautittiin veroilmoitusten teosta kaksi viikkoa hampaita kiristellen. Verotoimisto antaa pyynnöstä lykkäystä veroilmoituksen jättämiseen jopa maaliskuun loppuun asti. Niin kauaa tämä aviopari ei enää jaksa riidellä.

Tällä kertaa veroilmoitukset valmistuivat tammikuun loppuun mennessä. Taas ollaan sovussa seuraaviin veroilmoituksiin asti. Onneksi ne tehdään vain kerran vuodessa, silloin saa taas yhteisestä sopimuksesta vähän kiukkujaan revitellä.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]