[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaistuja kirjoituksia

LINTUMIES

Hän kävelee pihalla punaruudullisessa toppatakissaan ja kantaa halkoja liiteristä mökin lähivarastoon. Pikkulinnut pyrähtelevät hänen ympärillään. Ne istuvat halkojen päälle, lakin lipalle ja miehen olkapäälle. Ne tirskuttavat äänekkäästi saadakseen miehen huomion. Kohta hän pysähtyy ja kaivaa taskustaan pähkinöitä. Lapintiaiset ja hömötiaiset hakevat herkkuja miehen kädestä. Hömötiainen osaa ottaa kolmekin pähkinän palasta, mutta lapintiaisen nokkaan mahtuu vain yksi muru kerrallaan.

Talvipäivä kuluu näin rattoisasti. Miehellä on hyvä mieli. Linnut tirskuttavat hänelle kuin kertoakseen minkä puun koloon aikovat seuraavan suupalan viedä. Ne ovat ahkeria ruuan varastoijia, muuten ne eivät selviä pitkästä talvesta.

Marraskuussa iltapäivä hämärtyy neljän jälkeen. Linnut hakeutuvat metsään omiin piiloihinsa. Aamulla päivä sarastaa seitsemän aikoihin. Portaan kaiteella istuu jo kolme lintua odottamassa oven aukeamista ja ruokkivaa kättä. Parvekkeella aremmat talitiaiset ja yksi sinitiainenkin pyörivät lintujen syöttölaudan ympärillä ja odottavat, että siihen ilmestyisi aamiaista.

Muutaman mökkipäivän jälkeen pihapiirissä lentelee tiaisten ja kuukkelien lisäksi myös närhi ja käpytikka. Pyykin istuskelee lumipeitteen saaneessa lehtipuussa, ei kuitenkaan tule lintulaudalle. Mies iloitsee linnuista, valokuvaa niitä ja muistelee ystäviään vielä kotona kuvia katsellessaan.

Elämänsä parhaan kuvan hän sai viime kesänä Norjan Lofooteilla. Seuramatkalaiset saivat juksata kalaa Atlantista. Kun oli saatu muutamia kaloja, kapteeni paloitteli ne ja tarjosi laivaa kiertäville lokeille. Sitten hän alkoi viheltää taivaalle tarjoten yhä kädestään kalaa. Kuin salama lennähti paikalle korkean vuoren harjalta merikotka. Lokit katosivat heti. Pian taivaalla kaarteli jo toinenkin kotka. Kapteeni heitti kalan palan ilmaan ja kotkat sieppasivat saaliin veden pinnalta. Se oli komea näky, sillä merikotkan siipien väli on noin kaksi metriä. Kapteeni oli harjoitellut kotkien kutsumista viheltämällä monta vuotta. Nyt hän näytti taitoaan turisteille ja sai paikalle neljä arkaa merikotkaa. Ja lintumies sai kuvansa.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]