[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut julkaistut]

Pirkko Mattilan julkaistuja kirjoituksia

 
Välitä - muista - ennakoi

Pirkko Mattila

 Hyvissä ajoin ennen kuin ihminen täyttää 70 vuotta liikenteen turvallisuusvirasto TraFi lähettää muistutuksen ajokortin voimassaolon päättymisestä. Liitteenä on vihkonen "Ikäkuljettajan itsearviointi". Sen kannessa lukee "välitä - muista - ennakoi". Lähetekirjeessä neuvotaan miten pitää menetellä, jos haluaa ajokorttinsa voimassaolon jatkuvan.

Vilkaisin kirjettä ja totesin aikaa olevan vielä monta kuukautta. Myöhemmin mieheni muistutti minua asian hoitamisesta ja luin vihkosen tarkkaan. Tunsin olevani vielä kelpo autoilija. Olin myös tyytyväinen uuteen autoomme, jossa on automaattivaihde ja peruutustutka. Niitä Liikenneturva suosittelee ikäkuljettajille.
Autoilua haastavampi tehtävä lähes seitsemänkymppisille onkin ajan varaaminen netin kautta yksityiselle lääkärille ja poliisilaitokselle. Päätin suoriutua tehtävästä puhelinta käyttämättä, vaikka olen tottunut hoitamaan asioita soittamalla.

Lääkärikeskus Mehiläisellä on hyvin informoivat nettisivut. Oli vaikea valita, mutta päädyin yleislääkärille. Lääkärin kalenterista valitsin 15 minuutin vastaanottoajan. Nopeasti sain sähköpostiini vastauksen, että varaukseni on hyväksytty.

Lääkärille mennessäni hoksasin Rautatienkadun varrella liikkeen ikkunassa mainoksen: "Passikuvat 12 euroa". Pyöräytin auton rautatieaseman parkkipaikalle ja kipaisin liikkeeseen. Karvahattu pois päästä, sipaisu kammalla ja kameran eteen.
– Passikuvassa ei saa hymyillä, kuvaaja sanoi.
Kuva on kamala. Olen kuin etsintäkuulutettu, pakomatkalla väsynyt, elämän rasittama vankikarkuri. Ei auta, siltä sitä näyttää tässä iässä. Maksoin kuvat ja kiiruhdin lääkäriasemalle.
Reipas nuorimies otti minut vastaan.
– Onko teillä esitietolomake täytettynä? Lääkäri heilauttaa paperia.
– Joo on se, sanon ja kaivan kassiani. Papereita on liikaa, menee tovi ennen kuin löydän lomakkeen. Olin pannut sen poliisilaitoksen papereitten kuoreen.

Minä olen terve, joten olin ruksannut kaikkiin kysymyksiin "ei". Kun etsin paperia, lääkäri tutki tietokonetta. En voinut aavistaakaan, kuinka paljon lääkärikeskus tiesi minusta. Katsoin tietojani myöhemmin kotona laskussa olevasta nettiosoitteesta. Siellä olivat jonossa kaikki selkävaivojen vuoksi tekemäni lääkärikäynnit ja saamani lääkkeet. En olisi voinut bluffata, jos potisin jotakin autoilua haittaavaa sairautta.

Lääkäri tarkasti näön, kyseli sairauksista ja lääkkeistä ja pyysi sitten piirtämään kellon, joka näyttää seitsemää.
– Tämähän on alkavan dementian testi, totesin hänelle.
– Tässä se on hahmotustesti, lääkäri sanoi asiallisesti.
Sanoin pelkääväni dementiaa.
– Kun ihminen täyttää 75 vuotta hänen pitää ostaa Porsche ja ajaa lujaa. Ei ehdi sairastua dementiaan, johon sairastuu jokainen, jos elää pitkään, nuori lääkäri totesi.
Minulla olisi siis aikaa enää viisi vuotta, ajattelin ja sanoin:
– Niin sitä nuorena luulee, mutta tässä iässä, kun on lapsia ja lastenlapsia, haluaa elää mahdollisimman kauan. 

Kotona tietokoneelle ja netissä poliisin sivuille. Suomen poliiseilla on kattavat ja selkeät nettisivut, mutta oikeaan paikkaan löytäminen vei jonkin aikaa. Poliisilaitokselta haetaan monenlaisia lupia, passeja, aseenkantolupia, arpajaisten pitolupia ja monia muita oli ehdolla sivukaupalla. Piti valita Oulun poliisilaitos, asiana ajokortin uusiminen, ja sitten pääsi valitsemaan vapaista palveluajoista itselleen sopivan. En löytänyt esitietolomaketta, onneksi lääkäri palveli siinä asiassa. Ajan varaus onnistui ja sain vastauksena varausnumeron kymmenen minuutin palveluaikaan.

Olin jo tyytyväinen suorituksiini, kun hoksasin, ettei minulla ollut lomaketta, jossa kaksi henkilöä todistaa minun kelpoisuuteni ajamaan autoa. Hain lomaketta poliisin nettisivulta, mutta en löytänyt. Osaan toki kirjoittaa sellaisen lomakkeen itsekin, mutta tiesin siihen olevan valmiin lomakkeen, mutta missä?
– Oletko lukenut tarkkaan sen kirjeen, jonka mukana ajo-opas tuli? mies kysyi.
– Tottakai, vastasin närkästyneenä.
– Haepa se esiin.
– En löydä, kun tätä paperia on pöydät väärällään. Oli jo hermostunut.

Lopulta palasin siihen, mistä aloin. Luin saamani kirjeen huolellisesti. Sen alareunassa luki: "KÄÄNNÄ". Lomake oli kirjeen takapuolella. Monen päivän huoli helpotti, kun sain sukulaismiehiltä nimet siihen. He vakuuttivat minun ajotaitoni olevan kunnossa.

Päivää ennen poliisilaitokselle varattua aikaa katselin passikuvaani. Näytän siinä todella vieraalta, tukka huonosti, pään asento ja ilme alistunut. Tätä kuvaa en ajokorttiini hyväksy. Laitoin itselleni siistin kampauksen, meikkasin kasvoni ja menin toiseen valokuvaamoon. Uudessa passikuvassa katsoo sama naama, mutta vähän virkeämmän näköisenä.  Valokuva pätee niin kauan kuin pystyn autoa ajamaan. Siitäkin pitää joskus luopua, mutta ei onneksi vielä. Torstaina menin poliisilaitokselle. Poliisilaitos palveli täsmälliseen aikaan ja nopeasti. Saan ajokortin myöhemmin postissa.  

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]