[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan aiemmin julkaisemattomia kirjoituksia      

Jos meillä olisi häntä

Mielenkiintoinen mahdollisuus tänä geenimanipuloinnin aikana voisi olla hännän kehittäminen ihmiselle. Se lisäisi ihmisten erilaisuutta ja toisi mahtavan apuvälineen elämässä selviytymiseen. Häntä olisi ihonväristä riippuen vaalea tai tumma. Myös ihmisen luontainen karvan määrä muovaisi hännistä kaljuja, lyhyt- tai pitkäkarvaisia. Ja tietysti toisilla olisi pitempi häntä kuin toisilla.

Kampaajat voisivat erikoistua häntäkarvojen kampauksiin ja muotoiluihin. Vaateteollisuus saisi uuden ulottuvuuden muodin jatkuvaan vaihteluun. Kunnon ihmisille tulisi uusi aihe olla ahdasmielinen ja seurata lähimmäisten käyttäytymistä sormi tai häntä varottavasti pystyssä.

Juorulehtien aihevalikoima laajenisi kansalaisten seksuaalisen käyttäytymisen lisäksi seuraamaan julkkisten häntiä. Häntähän kasvaisi kuten eläimilläkin lähelle sukupuolielimiä, mikä tekisi siitä kiinnostavan. Käytäisiin vilkasta keskustelua hännän vaatettamisen tarpeellisuudesta ja siitä, missä asennossa kukin saisi häntäänsä pitää.

Häntä suorana pystyssä. - Ylpeää ja synnillistä, huutaisivat uskovaiset.
Häntä maata viistäen. -  Velttoa ja saamatonta, toteaisivat työnantajat.

Häntää heilutellen flirttailtaisiin julkisilla paikoilla, eikä sekään olisi sopivaa. Lasten kasvattaminen hännän säädylliseen käyttöön jäisi kasvattajien ikuiseksi huoleksi.

Jos päästäisiin yksimielisyyteen siitä, saako ihmisellä olla häntää, uskoisin hännästä koituvan paljon hyvää. Häntä toimii eläimilläkin tasapainoa lisäävänä ja liikkumista vauhdittavana ruumiinjäsenenä. Häntä kolmantena jalkana olisi turvallinen liukkaalla talvikelillä. Kesäisin se lisäisi liikunnan iloa tarttumalla puiden oksiin ja heijaamalla ihmisen vaikkapa ojien yli vaivalloisen kahdella jalalla rämpimisen sijasta.

Henkilökohtaisesti olisin hyötynyt hännästä viime talvena hiihtoladulla. Olin maastohiihdosta innostuneena kapuamassa Rukan lähellä olevalle Pyhävaaralle. Valtavaara oli jo onnellisesti valloitettu edellisenä päivänä. Raskaan nousun jälkeen tuli jyrkkä mäki. Vilkkaan hiihtoliikenteen vuoksi alueelle oli tehty kaksi latua. Hiihdin oikeanpuolista latua niin innokkaasti, etten ehtinyt nähdä opaskylttiä. Ilma oli aurinkoinen ja vauhti kova.

- Pysähdy, sinä olet väärällä ladulla, huutaa mäen päällä, kyltin vieressä seisova mieheni.
-  Hullu, en voi!
-  Menet väärään suuntaa, pysähdy!

Ja minä pysähdyin. Ei ollut häntää tasapainoa ja vauhtia säätelemässä. Tipahdin persuuksilleni niin että jysähti. Juuri mahdollinen hännän paikka oli pitkään kipeä.

Toivon, että urheileva ihmiskunta saisi kehitettyä tuleville sukupolville kunnon hännän. Se toisi uusia kilpaurheilulajeja aktiiviselle nuorisolle ja helpottaisi kuntoliikkujia monin tavoin. Voisipa urheilun doping-ongelmakin saada näin ratkaisun. Tai sitten ei, se riippuisi hännästä.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]