[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan aiemmin julkaisemattomia kirjoituksia      

Muisto – Tapahtuma -  Fantasia

Vuonna 2002 Inka oli asettunut eläkkeelle ja innostunut toteuttamaan omia harrastuksiaan.
-  Nythän teillä on aikaa, kun olette molemmat eläkkeellä, tuttavat toistelivat hänelle ja hänen puolisolleen vähän kateellisina.
-  Niin on, aikaa huolehtia perheestä, mutta eipä juuri omiin harrastuksiini, Inka vastasi vähän happamana.

Inka oli liittynyt Oulu-opiston proosaryhmään ja kirjoitellut pari vuotta, mutta hänellä oli aina niin paljon muuta tekemistä, ettei hän ehtinyt harjoitella. Hän teki harjoitustehtäviään silloin tällöin, kun ehti, kävi kuitenkin säännöllisesti torstai-iltaisin tunnilla. Hän oli välillä hyvin uupunut ja nuokkui tunnilla.

Inkan pojan perheeseen syntyi toinen lapsi. Potra poika. Ensimmäinen, keskosena syntynyt tytär, oli vasta vähän toisella vuodella. Pieni tyttö oppi kävelemään juuri ennen veljen syntymää.

Inka oli luvannut miniälleni, että auttaa lastenhoidossa mahdollisimman paljon. Lisäksi hän oli jo tyttären syntyessä innostunut ompelemaan lapsille vaatteita. Se oli niin mukavaa ja palkitsevaa työtä, että Inka oikein rentoutui  saumurin ja ompelukoneen ääressä.

Inkan äidillä oli todettu Alzheimerin tauti pari vuotta aikaisemmin. Hän käytti äitiään lääkärissä, kaupassa ja kodissaan viikonloppuvieraana. Inka saunotti, pesi, kampasi ja huolehti äitinsä puhtaista vaatteista. Ja keskusteli loputtomasti samoista aiheista: ”Yläkerran tytöt käyvät asunnossa ja varastelevat tavaroita. Naapurista mies koputtaa seinään. Lukot pitää vaihtaa oveen. Terve ihminen ei tarvitse lääkkeitä tai kotihoitajia.” Inka taisteli viranomaisten kanssa äidilleen hoitopaikkaa ja hävisi. Oulussa vanhukset hoidetaan kotona ei hoitokodeissa.

Inkan mies oli aloittanut maalausharrastuksen ja maalaili tauluja aamuisin, kun Inka vielä nukuin. Mies osallistui äidistä ja lastenlapsista huolehtimiseen kiitettävästi, mutta  osasi myös rentoutua yhdistystoiminnassa ja maalaustelineen äärellä, eikä väsynyt niin herkästi kuin Inka.

Pariskunta oli eläkkeellä, mutta he hoitivat parin talon isännöintiä, oman mökin vuokrausta ja kunnossapitoa lisäansiota saadakseen. Tekemistä riitti ihan joka päivälle elämään kuuluvien taloustöiden lisäksi. 

Vuonna 2007 elämä rauhoittui monilta osin. Inkan äiti oli päässyt hoitokodin sijasta taivaan kotiin. Pojan perhe oli muuttanut Kokkolan kautta Jyväskylään. Isovanhempien  lastenhoito oli nyt kolmen päivän tai viikon mittaisia jaksoja lasten luona, heidän kotonaan  Raputiellä, tai Rukan mökillä. Yhdessäolo on mukavaa sekä lapsista, että isovanhemmista. Syksyllä tytär aloitti koulun, joten yhteiset lomat vähenevät. Poika käy päiväkodissa Jyväskylässä. He asuvat nyt lähempänä toisia isovanhempia ja viettävät enemmän aikaa  heidän kanssaan.

Inkan koti on  nyt hiljainen. Niinpä hän saattoi heti alkuvuodesta 2007 keskittyä kirjoittamisharrastukseensa. Nyt esteenä olisi enää uskonpuute omiin lahjoihin ja laiskuus, jotka hän aikoi voittaa opiskelemalla. Inka aloitti toukokuussa Oriveden opiston kirjoittajakurssin proosaryhmän lisäksi. Hän päätti myös toteuttaa haaveensa pitemmän tekstin kirjoittamisesta.

Inka aloitti helmikuussa ja huomasi heti, ettei voi kirjoittaa menneistä tapahtumista opiskelematta historiaa. Hänen miehensä oli hänen aktiivinen muusansa, joka kantoi  kirjastosta kymmeniä kirjoja. Mies jopa selasi kirjat ensin ja haki hänelle tärkeät ja mielenkiintoiset sivut, ettei hän hukkunut historiateksteihin, vaan löysi oleelliset asiat.

Vuonna 2012 Inka on julkaissut kaksi tai kolme kirjaa sukunsa naisten elämästä. Hän on siihen mennessä saanut harjoitella tekstien tekemistä ja nauttia kirjoittamisesta. Inka on oppinut, että kirjoittaminen on mukava elämäntapa, joka edellyttää paljon hyvien kirjojen lukemista, niiden äärellä viihtymistä. Hän haluaa elää rauhallista lukijan ja kirjoittajan elämää. Inka on kohtuullisen terve.

Inkan mies on jo silloin hankkinut lisäkoulutusta omaan harrastukseensa ja nauttii siitä enemmän. He ovat lopettaneet kaikki pikku bisnekset, jotka vievät aikaa ja voimavaroja.

Pojan tytär on yhdentoista ja poika kymmenvuotias. He asuvat Jyväskylän Tuomiojärven rannalla rakennetussa talossa ja käyvät koulua. Talvisin he viettävät vapaa-aikansa Laajavuoren laskettelurinteessä. Kesäisin he käyvät tervehtimässä isovanhempiaan, retkeilevät ja kalastavat Kuusamon ja Rukan maisemissa.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]