[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan aiemmin julkaisemattomia kirjoituksia

Mitä kaikkea voikaan ostaa kirjalla

Jos haluat kirjoittaa kirjan, kannattaa miettiä miten saat painetut teoksesi myydyiksi. Kirjoittamisvaiheessa tuudittautuu helposti siihen viattomaan uskoon, että maailma odottaa jännittyneenä tätä luomisvoimasi aikaansaannosta. Ystäväsi, opettajasi ja kriitikkosi kannustavat sinua lähettämään monesti korjailemasi ja tiivistämäsi tekstin, rakkaaksi käyneen käsikirjoituksen kustantajille ja odottavat kanssasi teoksen lopullista muotoa.

Kustantajat lähettävät vastaukseksi kohteliaita kirjeitä: ”Tämä teksti ei sovi juuri nyt kustannusohjelmaamme”. Ja vielä useammin kustantajat ehdottavat ns. palvelukustannetta, joka kuulostaa kovin ystävälliseltä.  Tässä vaiheessa kannattaa ottaa taskulaskin ja terve maalaisjärki käyttöön.

Kirjan tekeminen on liiketoimi, jossa syntyy taideteos, sinun kirjasi, mutta samalla lukuisia kustannuksia. Jokainen toimija haluaa saada osansa tässä liiketoimessa. Pelkkä kirjan kirjoittaminen ei tuota mitään, tuotto tulee vasta myydyistä kirjoista. Kirjan valmiiksi työstäminen ja painaminen maksavat paljon rahaa. Voit sijoittaa siihen omaa rahaasi ja kerätä sijoituksesi takaisin myymällä kirjasi itse. Jos et usko pystyväsi myyntityöhön, kannattaa valita palvelukustanne. Tietysti on mahdollista, että joku kustannusliike arvostaa tarinaasi niin paljon, että tekee kanssasi kustannussopimuksen, eikä sinun tarvitse maksaa kirjan tekemisestä. Silloin kustantaja pitää huolen, että sen liiketoimi kannattaa ja maksaa kirjailijalle sopivaksi katsomansa bonuksen heidän myymistään kirjoista.

Jos et ole kirjoittanut ”ajankohtaisesti myyvää tarinaa”, joudut kustantamaan kirjasi itse. Kaikki neuvot tarvittavista toimista löytyvät Internetistä ja jopa Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajien nettisivuilta. Kannattaa panostaa kustannustoimittajaan ja graafikkoon, jotka viimeistelevät tekstin painokuntoon.  Painotaloilta voi pyytää hintatarjouksia ja ne tekevät asialliset tarjoukset ja sopimukset kirjallisesti. Sitten kirjapainosta tulee valmis kirja nidottuna tai sidottuna  valitsemallasi kansikuvalla.

Minun kovakantisia kirjojani mahtui yhteen laatikkoon 26 kpl ja niitä laatikoita tuli 22 kappaletta. Oli mukava pinota ne työhuoneeni nurkkaan. Ensimmäinen laatikko tyhjeni sukulaisille, avustajille julkaisujuhlassani ja jo toinen laatikko piti avata, kun lähetin kirjoja arvosteltaviksi sanomalehtiin ja muistoksi opettajilleni, jotka tukivat ja kannustivat minua kirjan kirjoittamisvaiheessa. Olen ylpeä kirjastani ja jaan niitä mielelläni kaikille, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua kirjoittamaan. 

Jotta kirjani olisi myös liiketoimi, aloin tehdä sillä vaihtokauppaa. Ensimmäiseksi ostin kirjalla kynsihoidon, sitten kampauksen, avustajia kirjan julkaisujuhlaan, laulajan, säestäjän, tarjoilijoita ja naulakkomiehiä. Juhlapaikan ja tarjoiluhenkilökunnan olin maksanut rahalla, mutta kirjan he saivat bonuksena. Pågensilta ostin pullat kirjalla. Lohivoileivät Eero teki suolaamastaan ja savustamastaan lohesta, joten ne kustannettiin itse.

Julkaisujuhlassa myimme tai lahjoitimme mieheni ja sisareni avustaessa noin 70 kirjaa. Markkinoin kirjaani Suomen kaikkiin kirjastoihin sähköpostikirjeellä. Sain tilauksia päivittäin, yleensä vain yksi kirja osoitteeseen. Kemi ja Rovaniemi, joiden historiasta kirja kertoo, ostivat 5-6 kirjaa, samoin Oulun kirjasto tyytyi viiteen kirjaan. Haukipudas tilasi neljä ja Kempele kolme kirjaa.

Pidin kirjaesittelyjä Kempeleen Zeppelinin, Muhoksen sekä Kemin kirjastoissa. Mökkireissulla sovin tapaamisia ja kävin henkilökohtaisesti viemässä kirjat Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven ja Kiimingin kirjastoihin. Kirjastonjohtajat olivat tyytyväisiä, kun heidän ei tarvinnut maksaa postikuluja. Samoin kirjan osti tavatessamme Limingan kirjastonjohtaja, kun rohkenin tarjota.

Tapasin itse, sekä mieheni Eero tapasi huhtikuussa ja toukokuussa paljon eri yhdistysten jäseniä ja muita tuttuja ihmisiä, joille aina tarjottiin kirjaa. Monien kirjoittajien kanssa tehtiin ”vaihtarit”, eli vaihdettiin kirjoja.

Ostamme palveluja kirjalla, jos se myyjälle sopii. Ennen äitienpäivää Eero haki hevostilalta pihalle lannoitteeksi ”pollen puhtia”, jonka maksoi kirjalla. Myyjä tuli iloiseksi saadessaan kirjan omasta tuotteestaan, ja Eero sai kirjalla kolme säkkiä lannoitetta. Samoin maksettiin kaasuasentajalle hänen palvelustaan ja optikolle, kun ostin uudet silmälasit.  Lahjoitin kirjani maksuksi viimekesäisistä puolukoista ja henkilölle, joka oli auttanut minua kootessani aineistoa kirjaani.
Paras asiakkaani tähän asti on ollut Stora Enso kahdellatoista ostamallaan ja yhdellä vaihtokirjalla. Yhtiön historiasta kolme teosta kirjoittanut tiedotuspäällikkö Taisto Saari antoi kirjastani hyvän palautteen ja teki siitä artikkelin Stora Enson henkilöstölehteen. Perämeren Sofian tarina kertoo aika tarkasti myös Veitsiluodon tehdasyhteisön syntymisen ja vaiheet saarelaisten elämässä Sofian kuolemaan asti. Monet Stora Enson eläkeläiset muistavat vielä tilikopperokauppiaansa.

Näin kirjoista on hävinnyt jo yli puolet ja kustannukset on saatu takaisin. Loput kun myyn, niin tulee vähän tienestiäkin. Omille vaivoilleen ei kannata palkkaa laskea, sillä koko projekti on tuonut paljon iloa! Kemin kirjaston hienosti järjestämä julkaisujuhla poiki vähemmän myytyjä kuin lahjoitettuja kirjoja, mutta lämmin tunnelma ja lapsuudentovereitten tapaaminen olivat ikuisesti mieleeni jääviä hetkiä. Heille jäi muistoksi minun kirjoittamani kirja Perämeren Sofia, minulle hyvä mieli.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]