[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaisemattomia kirjoituksia

Joulukuusi

Aku ja Iines elivät avioliitonomaisessa suhteessa vuosikymmeniä. Aku oli perheen pää. Hän valitsi heille auton, jota itse ajoi arkisin. Auto oli iso ja kallis. Iines istui ylpeänä Akun rinnalla heidän yhteisillä automatkoillaan, saipa hän joskus ajaakin isoa Audia.

Yksi auto ei riittänyt kahden työssäkäyvän ankan tarpeisiin. Iines tarvitsi oman auton työmatkoja varten.  Aku ja Iines menivät autokauppaan. Myyjä esitteli heille pieniä autoja, joihin saatiin kaikki mahdolliset lisävarusteet. Akun mielestä pieni kauppa-auto olisi niin soma Iinekselle. Iines nyökytteli, auton ostossa miehet ovat asiantuntijoita. Ostettiin pieni Toyota Yaris.

Iines ajoi kotiin vaaleanpunaisen, minikokoisen Yariksen. Sillä olikin mukava ajaa törryytellä kodin ja työpaikan väliä. Eihän nainen muuhun autoa tarvinnut. Miehen kanssa ajeltiin perheen yhteisellä Audilla. Siinä oli peräkoukku, ja heidän omakotitalonsa pihalla nökötti peräkärry. 

Eräänä alkukesän lämpimänä päivänä Aku päätti muuttaa asumaan jonkun tapaamansa hanhen kanssa. Hän pakkasi tavaransa pihalla olevaan peräkärryyn ja ajoi Audillaan hanhen luo. Iines oli Akun lähdöstä hyvin surullinen. Syksyllä hän huomasi, että oli tullut hyvin toimeen ilman Akua. Hän laittoi kukkapenkin sen ruman peräkärryn paikalle.

Jouluvalmisteluja tehdessään, Iines muisti, että Aku oli aina hakenut heille joulukuusen peräkärryllään. Haenpa nyt itse kuuseni, hän päätti ja meni torille ostamaan joulukuusta. Iines ihastui ulkomailta tuotuun, kasvatettuun joulukuuseen, joka oli niin tiheä- ja pitkäoksainen, ettei hän ollut eläissään nähnyt niin kaunista joulukuusta.
-  Minä ostan tämän kuusen, Iines sanoi iloisesti ja maksoi sen myyjälle. 

Iines raahasi suuren kuusen parkkipaikalle, jossa hänen vaaleanpunainen autonsa odotti. Kuusi oli yli kaksi metriä korkea, sen tyvioksat olivat niin pitkiä, että se oli puolitoista metriä leveä. Toyota Yaris on markkinoiden pienimpiä  autoja, oikea tilaihme, jossa on korkea suora perä ja iso takaovi.
-  Maailman kaunein joulukuusi on saatava kotiin, Iines puheli itsekseen ja puhalteli paleleviin käsiinsä.

Hän avasi autonsa takaoven ja työnsi kuusta tyvi edellä autoon. Toisella tai kolmannella työnnöllä se meni sisään. Kuusen latvaa jäi yli puoli metriä auton ulkopuolelle, vaikka hän oli työntänyt sen viistosti autoon.
-  Sinä menet nyt autoon, Iines komensi vaitonaista joulukuusta.

Joulukuusi taipui latvasta. Iines sai tungettua sen autoon ja paiskasi takaoven kiinni. Kuusi levisi autossa niin, että Iineksen oli vaikea mahtua ajajan penkille. Hän ajoi kotiin nokka kiinni tuulilasissa kuusenoksien kutitellessa niskaa ja käsivarsia.

Kotipihalla Iines avasi auton takaoven ja kuusi pongautti taivutetun latvansa suoraksi. Muuten kuusi ei liikkunut, se jökötti autossa oksat joka suuntaan harallaan. Iines veti kuusta kaikilla voimillaan. Oksat jäivät kiinni auton seiniin ja penkkeihin ja taipuvat  väärään suuntaan. Iines irrotti oksan kerrallaan, se liikkui  vähän. Taas Iines katsoi, mikä oksa oli eniten vastahankaan, irrotti sen ja veti  kuusta vähän matkaa ulos autosta. Homma alkoi muistuttaa vaikeaa synnytystä.

Iinekselle tuli hiki ja jano, ja käsiä paleli. Hän kävi sisällä nauttimassa jouluglögiä jaksaakseen jatkaa tätä vaikeaa joulukuusen syntymää. Hitaasti ja kärsivällisesti hivuttaen kuusi tuli ulos vaaleanpunaisesta Toyotasta. Kuusen neulasia oli varissut runsaasti autoon ja pari oksaakin oli mennyt poikki, mutta kuusi oli silti tuuhea ja kaunis.

Iines kutsui naapurin sorsapariskunnan ihailemaan kuusta, jolle nostettiin  kuohuva malja. Kuusi sai olla Iineksen olohuoneessa monta viikkoa. Lopulta hän jätti kuivuneen kuusikaunottarensa roska-auton pois vietäväksi ja päätti pistäytyä taas autokaupassa.
Iines vaappui autokauppaan täynnä tomeraa päätöksentekohalua.
-  Tässä ovat uusimmat pikkuautojen mallit, automyyjä esitteli.
-  Minä tarvitsen ison auton, Iines painotti sanaa ison.
- Tottakai me myymme myös isoja autoja. Joko olette miettinyt auton väriä? myyjä kiirehti kysymään ja ohjasi Iineksen isompien autojen osastolle.
-  Minä haluan farmariauton.
-  Mihin rouva Ankka tarvitsee farmariautoa? Se on kovin vaikeaa, se peruuttaminen farmarilla.
-  Tarvitsen niin ison farmariauton, että saan joulukuusen sovinnolla kotiin ensi jouluna.

Myyjä katsoi hetken hölmistyneenä. Hän näki edessään rahalla ostavan asiakkaan. Pian löytyi esitteitä farmariautoista, joihin saisi peruutustutkan.
-  Mitä muita ”mausteita” tähän voi tilata? Iines kysyi, kun auton merkki ja malli oli valittu.
-  Panoraamakatto on oikein mukava kesäisin, ja tietenkin ikkunat ja peilit liikkuvat sähköisesti. Sen lisäksi tämä malli on suunniteltu sunnuntairetkiä varten. Jokaisen istuimen viereen tulee tarjotin, jossa on kolot juomapullolle ja laseille. Takapenkkien keskellä on aukko suksia varten. Ja etupenkit kääntyvät kuten lentokoneessa ihan makuuasentoon asti.
Iines nyökytteli hyväksyvästi.
-   Oikea viettelijän vaunu tuntuu olevan.

Myyjä jatkoi innostuneena:
-  Radio on huippuluokkaa, CD-soitin samoin. Matkapuhelimen voi kytkeä autoon, niin ette tarvitse erikseen mikrofonia tai kaiuttimia.
-  Sepä kuulostaa helpolta, tietenkin haluan ne kaikki.
-  Kiitos rouva Ankka, laitetaanko myös navigaattori?
-  Tietysti navigaattori, jossa on koko Euroopan kartat, Iines innostui. 
Auto tilattiin Iineksen toivomin lisävarustein suoraan tehtaalta. 

-  Ei nainen miestä tarvitse vaan kunnon auton, Iines myhäili kotiin tultuaan.

Pian on taas joulu. Iines menee torille, ostaa ison joulukuusen ja tuo sen kotiinsa farmariautollaan.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]