[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaisemattomia kirjoituksia

Horoskooppi tietää

Sain A-lehdeltä lahjalehden, ”Kauneus ja Terveys”, joka sisältää lukuisten mainosten  välissä vähän tekstiäkin. Selasin lehteä kiinnostuneena. Tuotteita ja konsteja, joilla saadaan vartalo ja kasvot kesäkuntoon, ”Hellittele hipiää”, ”Voimaa vitamiineista” ja muita sellaisia tärkeitä tietoja.

Opin myös, että leningit ovat nyt muotia. Ne ovat pieniä, ohuita ja niissä on uskomattoman avarat kaula-aukot, siis seksikkäitä ja ”makeita” luomuksia kaikille anorektikoille ja langan laihoille nuorille.

Alkoi masentaa jo sivulla 92, jossa tumma, hoikka kaunotar on vihreässä kietaisumekossa, hinta 69,95 € . Siitä vaan kauppaan ostamaan, jos sattuu olemaan tumma hoikka kaunotar. Minä näen peilistä vaaleat, kalpeat kasvot ja kauhtuneen vaalean tukan sekä pyöreän, lyhyen vartalon, joka ei mahdu siihen mekkoon.

Siirryn seuraavalle sivulle. Siinähän on ihan luettavaa tekstiä, horoskooppi. Olen Oinas ja luen oman tulevaisuuteni ennusteen:
”Toukokuun puolivälistä alkava reilun kuukauden periodi on aloitus parille seuraavalle vuodellesi. Ota vauhdikas startti. On aika lunastaa lupaukset ykkösenä olemisesta ja tehdä omia juttuja.”

Minä olin jo helmikuussa päättänyt, että omia juttuja pitää päästä tekemään. Olen ollut jo monta vuotta eläkkeellä ja harrastanut kirjoittamista Oulu-opiston proosaryhmässä. Aina on riittänyt velvollisuuksia ja tekemistä toisten hyvinvoinnin hyväksi. Perheenjäsenilleni en ole koskaan osannut sanoa ei. Tänä vuonna tuntui, että lapset ja lapsenlapset alkavat jo pärjätä vähemmillä mummin palveluksilla. Nyt olisi mahdollisuus omiin harrastuksiin.

Aloitin ”omien juttujen” tekemisen mieheni kannustamana. Hän ilmoittautui muusakseni, kun lupasin kirjoittaa kirjan isoäidistäni. Hän alkoi kantaa kirjastosta minulle Kemin, Rovaniemen ja koko Suomen historian kirjoja. Sitten seurasivat sota-ajan kirjat ja kirjat saksalaisista Pohjois-Suomessa.

Olen käyttänyt lukemiseen enemmän aikaa kuin itse kirjoittamiseen. Olen saanut apua kaikilta, joilta olen pyytänyt. Olen tarvinnut virkatodistuksia, lehti-ilmoituksia ja kuolinilmoituksia. Olen saanut neuvoja mistä mikin tieto voisi helpoiten löytyä ja apua esim. vanhan henkilökuntalehden artikkelin kopion mikrofilmiltä yliopiston kirjastosta. Oulu-opiston proosaryhmä on kuunnellut osia käsikirjoituksestani ja antanut siitä palautetta. Olen erityisen ilahtunut siitä, että kaikki kannustavat minua jatkamaan työtäni. 

Olen nyt kirjoittanut ensimmäisen romaanini käsikirjoitusta noin 100 sivua vajaan kolmen kuukauden aikana. Tänä aikana olen opiskellut historiaa, tutkinut asiakirjoja, vanhoja kirjeitä, postikortteja ja valokuvia. Se on mielenkiintoista, ajatuksia ja tunteita herättävää. Kirjoittamiseen jäävä aika on rajallinen, sillä minä en kykene tekemään töitä yöllä enkä aikaisin aamulla.

Olisin tietenkin tyytyväinen, jos saisin kirjalleni kustantajan. Jos romaanini ei ylitä kustannuskynnystä, kustannan sen itse.  Kirja on tärkeä kertomus jälkeläisillemme sukumme ja Suomen lähimenneisyydestä. Uskon sen kiinnostavan laajempiakin lukijapiirejä.

Itsessään kirjoittamisprosessi on tutustumista omiin vanhempiinsa, esivanhempiinsa ja heidän elämäänsä ennen minun syntymääni ja vähän sen jälkeenkin. Olen oppinut asioita, joita en osannut kuvitellakaan tätä ennen.

Tärkeä tiedonlähteeni on suvun vanhin elossa oleva jäsen, tätini. Häntä pidän vieraanani, haastattelen ja pyydän muistelemaan. Ihmeen paljon hän 84-vuotiaana vielä muistaakin. Surullisia asioita hän ei muista, sen ymmärrän.

Odotan innolla kirjoittajakurssin alkamista 18.-20.5.07. Toivon saavani sieltä neuvoja ja kannustusta tätä kirjaani ja tulevia kirjallisia ponnistuksiani tukemaan. 

Luen lehdestä myös mieheni horoskoopin, se on Vaaka. Mies on ahkeroinut viime viikot hankalan remontin kanssa ja tehnyt muitakin isännöitsijän tehtäviin liittyviä asioita kolmessa kohteessa. On sattunut vesivahinkoja, jotka ovat työllistäneet häntä tavallista enemmän. Ikävyydet ja vastoinkäymiset stressaavat meitä molempia.

Puolisoni horoskooppi tietää varoittaa häntä ”pillastumasta”, mikä vaara on vaaninut kodissamme jo muutaman viikon.

Vaa’an horoskooppi: ”Stressiä ja kiirettä pukkaa? Jos kohtaat kritiikkiä ja jopa hankkeittesi vastustusta kuun puolivälistä juhannukseen, yritä pitää hermosi kurissa. Tämä on kärsivällisyys- ja itsehillintätestisi, joten älä pillastu pienistä.”

Minäkin toivon, ettei muusani pillastuisi pienistä, vaan jaksaisi laittaa minulle ruokaa ja imuroida joskus, niin minulle jäisi aikaa tähän ”omaan juttuun”. Hänen ”oma juttunsa” on toukokuun lopussa toteutuva Lapin matka poikaporukalla.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]