[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaisemattomia kirjoituksia 

YSTÄVÄN KIRJE

Olin odottanut kirjettäsi monta kuukautta. Et ollut vastannut kahteen kirjeeseeni etkä joulukorttiini. Mietin, oletko sairas, väsynyt tai peräti kuollut, kun et antanut kuulua mitään itsestäsi ja perheestäsi edes jouluna. Sellaista sattuu vanhojen ystävien kesken, aina ei ehdi tai jaksa paneutua kirjoittamaan.

Minä kirjoitan helposti tietokoneella, mutta sinä olet itsepäisesti hitauden ja vanhan tekniikan kannattaja. Et käytä kännykkää tai tietokonetta. Sinä kirjoitat kirjeitä joutopapereitten kääntöpuolelle kirjoituskoneella, jonka värinauhakin on aina huono. Niitä ei saa enää mistään, ajattelin harmaata tekstiä lukiessani.

Sitten se tuli. Kirjekuori oli oranssin värinen, ja siinä kuulsi vaalea kissan kuva. Jo siitä tiesin, että kirje on sinulta, luonnonsuojelijalta. Kuoressa oli värikäs kuvakortti samasta kissanpojasta ja yhden sivun mittainen kirje. Olin odottanut valokuvaa perheestäsi. Paperin kääntöpuolella oli karttakirjasta otettu kopio. Marginaaliin olit kynällä kirjoittanut: ”Läheltä tästä isoäitini on syntyisin.” Kartta on venäjänkielinen, eikä siinä ole mitään johtolankaa mihin se sijoittuu nykyisessä Euroopan kartassa.

Helpottunein mielin alan lukea kirjettäsi. Olet hengissä!

Aluksi kerrot, että kuuntelet suomalaisia tangoja ja luet Linnut-lehteä. Olet yhä kiinnostunut Suomen historiasta, luonnosta ja lukenut monia suomalaisia kirjoja. Sinä pidät ahkerasti yllä suomenkielen taitoasi. Minun pitää muistaa kehua siitä.

Kirje jatkuu: ”Du hast ja nicht getan mit deutschen Kultur und Natur, deine intressen liegen woanders.” Sinä et ole tehnyt mitään oppiaksesi saksalaista luontoa  tai kulttuuria, kiinnostuksesi ovat jossakin muualla. Valitettavasti elämäntapamme ovat kehittyneet erilaisiksi ja meillä on tärkeistä elämänkysymyksistä erilaiset näkemykset. Olemme kirjoittaneet niistä viimeiset 10 vuotta, meidän ei kannata sitä enää toistaa. Wir brauchen es nicht wiederholen.

Et  ole arvostanut niitä asioita, jotka ovat olleet minulle tärkeitä, joihin olen elämäni käyttänyt. Sinun erilaiset elämäntapasi, mielipiteesi ja näkemyksesi rikastuttivat minun ajatusmaailmaani, vaikka en itse voinut ajatella tai toimia niin.

Mies ei kestä eriäviä mielipiteitä. Schade, es tut mir leid. Sääli, olen pahoillani.
Ystävyytemme kesti 48 vuotta ja seitsemän kuukautta.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]