[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaisemattomia kirjoituksia    

HEVOSEN HAAVEET

Kauan sitten eräällä maatilalla syntyi orivarsa, joka sai nimekseen Pekka. Se nousi nopeasti jaloilleen, kirmasi pian emonsa perässä laitumilla ja vietti vallatonta varsan elämää. Talvisin se harjoitteli työntekoa hakemalla Eemelin kanssa heiniä ulkoniityn ladoista. Bertta-tamma kävi metsätöissä isännän kanssa. Kesäisin molemmat tekivät maatilan tavallisia hevosen töitä. Eemeli huolehti hyvin Pekasta, mutta se jäi pienikasvuiseksi.

Talon lapset pitivät Pekkaa lemmikkinään ja ratsastivat tällä ilman satulaa, koska Pekka oli lempeä ja sopivan pieni.

Isännän kanssa Pekka pääsi kaupunkiin. Markkinoilla vieraat miehet tuuppivat ja tönivät Pekkaa. Ne tutkivat sen hampaat ja kaviot, läpsyttelivät lautasille ja nauroivat isolla äänellä. Pekka riiputti päätään surullisen näköisenä.

Isäntä taputti sitä hyväksyvästi:
-  Älä välitä Pekka, hyvä hevonen sinä olet.

Yöksi mentiin sukulaistaloon. Emäntä toi leipää ja heiniä. Poika harjasi Pekan turkin, se tuntui mukavalta. Pienet tytöt tulivat talliin iloisesti kikattaen. 
-  Pikku Pekka, pikku Pekka, he toistelivat ja taputtivat sen kylkiä.

Aamulla isäntä tuli talliin ja hyvästeli Pekan.
-  Jäät nyt tänne Sofian ja lasten avuksi. Muista olla kiltti heille. Käyn sinua katsomassa aina kun tulen kaupunkiin. Pääseehän tänne junallakin.

Niin Pekasta tuli kaupunkihevonen. Se ymmärsi, ettei Sofia tiennyt kaikkia hevosen hoitoon kuuluvia asioita. Pekka tuli iloiseksi, kun se sai emännältään hyvää ruokaa ja ystävällisiä taputuksia. Työmatkoilla Pekkaa hävetti, kun sen valjaat olivat vanhat ja risat. Markkinakauppiaat naureskelivat naisen hevoselle.

Eräänä aurinkoisena päivänä Pekka loikkasi laitumen aidan yli ja asteli kaupungin keskustaan. Kemppaisen rautakaupan ikkunassa oli komeita valjaita. Pekka ihaili niitä pää kallellaan. Jalankulkijat kiersivät Pekan ystävällisesti hymyillen, mutta poliisin mielestä hevosen oli lähdettävä. Poika haki sen kotiin.

Pekka-hevonen oli nähnyt valjaat, joista se oli haaveillut ja nähnyt unta omassa tallissaan.  
Kun Sofia tuli illalla työstä kotiin, lapset huusivat kuorossa:
-  Äiti, meijän on ostettava Pekalle uuet valjaat!

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]