[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut julkaistut]

Pirkko Mattilan julkaistuja kirjoituksia

Minuuttinovelli

UNTUVATAKKI

 -  Kaupoissa on ihania ale-tarjouksia, viisikymmentä prosenttia, Riitta touhusi.
-  Sitä oonki oottanu. Tympii nämä vanhat kuteet, alennusmyynnistä raaskii ostaa.
Naiset menivät muotiliikkeeseen kiimaisen ostohalukkaina. Myyjätär riensi paikalle.
-  Takkia minä katselen, alennushintaisia, Riitta vastasi palvelualttiille myyjälle.
-  Minä tartten juhla-asun, on syntymäpäiväkin tulossa, Liisa sanoi.
He plarasivat takkitangot ja sovittelivat niitä ylleen. Vihdoin Riitta näki mieleisensä.
-  Kato miten kaunis valkoinen untuvatakki, näin pitkäkin, Riitta huikkasi Liisalle.
Liisa sovitti untuvatakkia ja katsoi itseään peilistä.
-  Ihan kuin lumiukko, minä olen niin lyhyt ja pyöreä, etten voi ajatellakaan untuvatakkia. Sinun ylläsi se on komea. Liisa äänessä värähti kateus.
-  Tämä on ihana, tosi lämmin turkishuppukin! Riitta ihasteli löytöään ja peilikuvan pitkää, hoikkaa naista valkoisessa untuvatakissa.
-  Missä sinä käytät tuota, eihän Vantaalla ole edes kunnon talvea? Ylläsi on sievä hupullinen takki, parempi värikin kaupunkiin, Liisa yritti järkeillä.
-  Minä menen talvella viikoksi Ylläkselle, Riitta keksi.
Riitta maksoi ihanuuden ja Liisa omat pukuostoksensa.
He ehtivät käydä vielä monta kauppaa ja tehdä upeita löytöjä, ennen kuin menivät syömään myöhäisen lounaan italialaiseen ravintolaan. Heillä oli täydellinen ostospäivä. Laskuun he keräsivät kaikki kolikkonsa. Eläkkeestä oli vain rippeet jäljellä.
Viikon kuluttua Riitta soitti Liisalle:
-  Vein kaksi takkia Pelastusarmeijaan, jäljelle jäi kaksi turkkia ja 22 takkia. Lyö minua sormille, kun seuraavan kerran haluan ostaa takin!
-  Yritinhän minä, mutta sinä halusit. Se on kaunis, käytä sitä.
-  Takki on huonon mallinen, hihat ovat kainaloista leveät ja paksut, kuin olisi siipiä varten tehty. Siksi se olikin alennuksessa. Riitalla on morkkis untuvatakista.
-  Siihen mahtuu enkeli siipineen sisään. Ole iloinen ja levitä siipesi, mutta älä lennä kauas, sinne Ylläkselle vain, ja muista tulla takaisin, Liisa lohdutti.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut julkaistut]