Kun kevät on niin pitkällä, että aurinko sulattaa räystäälle yöllä jäätyneet jääpuikot, herää luonto uuteen elämään raskaan talven jälkeen. Toinen varma merkki keväästä on asuntomarkkinoiden vilkastuminen.
Vapaita asuntoja puhdistetaan vuokrauskuntoon. Niin paikkakuntalaiset kuin kesäasukkaatkin heräävät katselemaan uutta kotia. Erityisen innokkaita asunnon etsijöitä ovat nuoret perheen perustajat.
Hyvällä asunto-alueella on kolme vapaata asuntoa tarjolla. Herra Tintti käy katsomassa jokaista, mutta ei osaa päättää. Herra Tintti arvostaa rouvansa mielipidettä, mutta tämä ei ole vielä ehtinyt asuntonäyttelyyn.
Herra Sininen käy katsomassa kaikki kolme asuntoa. Hän tutkii tarkasti asuntojen sijainnin. Sen ympäristön tulee olla miellyttävä ja turvallinen lapsille. Auringon suuntakin pitää miettiä, niin että hänen puolisonsa voisi ottaa aurinkoa terassilla tai puutarhassa. Rouva Sininen pitää aamuauringosta. Hän valitsee kiviaidan ja suuren tuomipuun suojassa olevan rauhallisen asunnon. Rouva Sininen ilahtuu varmasti, kun tuomeen puhkeaa pian valkoiset, tuoksuvat kukat.
Tintti ja Sininen törmäävät toisiinsa asunnon ovella. He riitelevät asunnon ovella hetken, mutta ryhtyvät sitten neuvottelemaan ja pääsevät sopuun. Tintti väistyy ja päästää herra Sinisen tutkimaan Tuomi-talon sisätiloja.
Herra Tintti päättää etsiä toisen vapaan talon. Yhdessä herra ja rouva Tintti löytävät kodin, jota ympäröivät tukevat sembramännyt. Sen terassille paistaa aurinko koko päivän, joten he mieltyvät siihen. Heistä tulee joka tapauksessa Sinisten naapureita, joten on parasta elää sovussa heidän kanssaan.
Herra Sininen on ottanut Tuomi-talon perheelleen kodiksi. Hän käy monta kertaa tutkimassa taloa perusteellisesti ja tekee siitä kuntoarvion. Sitten hän tuo paikalle rouvansa. He keskustelevat vilkkaasti läheisessä puistossa. Rouvalla on tiukat vaatimukset, sillä hän on raskaana.
He tulevat talon ovelle yhdessä.
– Käy sisään rakkaani, tämä on hyvä talo, paras mitä olen löytänyt,
puhelee herra Sininen.
Voi onnetonta, rouva on niin paksu, ettei mahdu oviaukosta sisään. Herra Sininen työntää häntä takaa ja antaa äänekkäästi neuvoja, mutta rouva ei mahdu ahtaasta oviaukosta sisälle. Seuraa ärhäkkä riita, ja pariskunta poistuu paikalta pettyneenä.
He hakevat kotia itselleen ja tuleville lapsilleen ympäri kaupunkia, mutta kaikki vapaat huoneistot on jo vuokrattu.
Monena päivänä herra Sininen palaa Tuomi-taloon yksin. Hän on päättänyt remontoida kodin tukevalle vaimolleen sopivaksi. Hän hakkaa ja naputtaa pitkiä työpäiviä, sillä oviaukon suurentaminen vähillä työkaluilla on kovaa hommaa.
Samaan aikaan herra Tintti jo kalustaa kotiaan. Hänen rouvansa antaa neuvoja sembramännyn varjosta. He kujertavat nuorta onnea ja ovat ylpeitä uudesta kodistaan.
Kolmas vapaa asunto on Pihlajakujalla. Herrasväki Kirjonen saapuu ulkomailta. He ovat vakituiset kesäasukkaat tällä seudulla.
Herra Kirjonen katsastaa Pihlaja-talon, mutta ei ole tyytyväinen siihen. Rouvakin saapuu paikalle. Hänen mielestään sembramäntyjen vartioima talo on ainoa turvallinen koti heidän tuleville lapsilleen.
Herra ja rouva Kirjonen menevät Tinttien kotiin ja vaativat näitä muuttamaan pois sembramäntytalosta.
– Me olemme jo monta vuotta asuneet juuri tässä talossa, meidän pitää saada tämä asunto. Muuttakaa te, nuoremmat, Pihlaja-taloon, se on vielä vapaa.
– Te olette hävyttömiä, niin kuin kaikki Kirjoset ovat aina olleet. Me Tintit olemme sopuisaa ja hyvin käyttäytyvää väkeä. Pitäkää asunto, me voidaan kyllä asua Pihlaja-talossakin!
Herra Tintti on suuttunut, mutta hän tietää häviävänsä riitelyn Kirjosille. Hän suostuttelee rouvansa keräämään heidän tavaransa ja muuttamaan läheiseen Pihlaja-taloon.
– Keskipäivän aurinko paistaa liian kuumasti Sembra-taloon, perustelee herra Tintti muuttoa rouvalleen.
– Pihlajakujalla tuoksuvat kukat monta viikkoa, siitä minä pidän, vastaa vaimo sopuisasti.
Ja he muuttavat. Asuntoalueella vallitsee onnellinen rauha ja kodinrakentamisen iloinen hyörinä.
Vain herrasväki Sininen on onneton, sillä remontti ei valmistu. Silloin apuun tulee Empun rakennusliike, jolla on hyvät työkalut. Hetkessä oviaukko on tarpeeksi iso rouva Sinisen tulla ja mennä.
Rouva Sininen pujahtaa uuteen kotiinsa. Pientä taloa ympäröivästä tuomesta kuuluu touhukasta rupattelua. Kotia sisustetaan kiivaaseen tahtiin tulevia lapsia varten. Herra Sininen kantaa ahkerasti ruokaa vaimolleen. Välillä rouvakin käy jaloittelemassa läheisessä puistossa.
Samat puuhat ovat käynnissä Tinttien Pihlaja-talossa ja Kirjosten äänekkäästi valloittamassa Sembramänty-talossa. Jokaiseen kotiin odotetaan 4-5 lasta.
Kesäkuun alussa niitä syntyy tiuhaan tahtiin. Vanhemmat pitävät lapsensa tiukasti kodin seinien sisäpuolella. Hiljaisina kesäaamuina kuuluu jokaisesta kodista aluksi ihan pieni ja juhannuksena jo ärhäkämpi siritys. Lapset huutavat ruokaa. Vanhemmat lentävät edestakaisin pystyäkseen hankkimaan tarpeeksi evästä nopeasti kasvaville lapsilleen.
Eräänä sateisena kesäiltana herrasväki Sinisen vanhin lapsi, Rohkea, istuu kotinsa oviaukolla katsellen uteliaana maailmaa. Sen vanhemmat ovat ruuanhakureissulla. Rohkea huutaa onnettomana isää ja äitiä, eikä osaa palata takaisin kotiinsa. Aikansa kurkisteltuaan se moksahtaa maahan, sillä sen siivet eivät kanna. Puun juurella se vikisee surkeasti eikä pysty nousemaan pienille jaloilleen.
Äiti tulee hätääntyneenä paikalle ja yrittää raahata lastaan takaisin kotiin, mutta ei onnistu. Rohkea piipittää puun juurella koko illan. Emo ruokkii sitä, mutta muut lapset huutavat niin suurella äänellä, että sen on pakko viedä ruoka niille. Seuraavana aamuna Rohkea on kuollut. Äiti itkee, isä laulaa surulaulun.
Asuinalueen lapset varttuvat nopeasti ja lähtevät kotoaan yksitellen. Ne käyvät monesti kotinsa verannalla ja kurkkivat oviaukoista ennen kuin uskaltautuivat pihalle tai lähiympäristöön. Seuraavana päivänä ne lentävät vähän pidemmälle ja taas vähän kauemmaksi. Sitten kotipesään ei olekaan enää palaamista. Ne ovat aikuisia, hakevat itselleen puolison ja rakentavat oman elämänsä.