[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]

Pirkko Mattilan julkaistuja kirjoituksia

Kuningaskuluttaja

– Tämä leipä on hommeesa!
– Eikä ole, vastahan sen toit kaupasta.
– Kauppa myy hommeisia leipiä, on se kamalaa.
– Vie takasin kauppaan ja pyyä uusi leipä.
– Niin vienki, mutta vasta huomenna. Kuluttajan pittää saaha rahalleen vastinetta, kalliitakin ovat nämä ruisrevityt.
– Katsotaan lissäntyykö home parissa päivässä.

Kääntelen ja haistelen leipää. Siinä on paljon valkoisia pilkkuja, mutta ei se hometta ole. Teen voileivän ja syön, maistan vain tuoreen hyvän ruisleivän.

Mies murjottaa eikä koske leipään, hakee kaapista näkkäriä teekupin seuraksi.

Parin päivän kuluttua tarkastelemme pyöreitä ruisleivän viipaleita uudelleen. Samat valkoiset pilkut sekä päällä, että leivän revityllä sisäpinnalla. Rapsutan niitä veitsellä, mutta pilkut ovat tarttuneet lujasti tuoreen leivän pintaan.

Mies on soittanut Antellille huonoista leivistä. Siellä ei oikein uskota leipien olleen homeessa, mutta halutaan palvella asiakasta.
– Saatte postissa kupongin, jolla kauppa korvaa teille leivät, lupaa ystävällinen naisääni leipomosta.
– Siinä kuulit, kyllä kannattaa valittaa, tulee uusi leipäpussi.

Leipäpussia tai siihen oikeuttavaa korttia ei kuulu seuraavallakaan viikolla. Mies on harmissaan ja valittaa asiasta marketin leipäosaston hoitajalle kaupassa käydessään.
– Sepä ikävää, ettei ole kuulunut korvausta, otahan tuosta leipäpussi, vastaa kohtelias leipämyyjä.

Kotona syödään taas tuoretta ruisleipää. Sen entisen pussin olinkin jo syönyt makeisiin suihini homeesta piittaamatta.

Seuraavalla viikolla tulee Antellilta asiallinen kirje, jossa pyydetään anteeksi tuotteen mahdollista virhettä ja kehotetaan asiakasta hakemaan oheisella kortilla kaksi pussia leipää veloituksetta.

Mies on jo tunnustanut, että hän oli hätäinen luullessaan jauhoja homeeksi tumman leivän pinnalla. Hän naureskelee itselleen:
– Tarkkana asiakkaana tienasin kolme leipäpussia.

Pari viikkoa sitten halusin paistaa Vaasan kotiuunin pakastepullat. Värikäs muovipussi oli ruttaantunut ja sen sisältö ihan pieninä palasina. Pussi oli selvästi litistynyt johonkin pakkauslaitteeseen. Paistoin vähäiset muruset, jotka kelpasivat meille itsellemme, mutta vierastarjoiluksi niistä ei ollut.

Meidän tarkka kuningaskuluttajamme soitti seuraavana arkena Vaasan & Vaasan kuluttajapalveluun.
– Lähettäkää tuotepussi ja teille antamani reklamaationumero osoitteellanne varustettuna meille, korvaamme vahingon ja vaivannäkönne, sanoo kohtelias asiakaspalvelija.

Viikon sisällä tulee kirje:
Kiitos palautteestasi, koskien Kotiuunin Omenaviinereitä, jotka olivat epäkurantteja.

Pakkausmateriaalin ja tuotteiden syötössä on esiintynyt ongelmia, jonka seurauksena tuotteet ovat jääneet pakkauslaitteen pussin annosteluleukojen väliin, jolloin tuote on rikkoutunut juuri ennen pussitusta. Samalla myös pussin saumaus on epäonnistunut.

Olemme tiedottaneet reklamaatiosta linjan henkilökuntaa.

olemme pahoillamme tuotevirheestä, joten hyvityksenä lähetämme Sinulle tuotehyvityskortin, jolla voit veloituksetta noutaa siihen merkityt VAASAN tuotteet mainittujen kauppaketjujen kaupoista. Kortti jätetään kassalle.
Toivomme, että tapahtuneesta huolimatta luottamuksesi VAASAN tuotteisiin säilyy.

Tuotehyvityskortti on lomake, jolla saa pussin Vaasan ruispaloja, Muhku jyväsämpylöitä, sekä kaksi pussia Kotiuunin pakastepullia.

Perheen  tarkka kuningaskuluttaja näki vaivaa ja tuli palkituksi. Eläkeläiset ovat aina toimineet ympäristön tarkkailijoina, virheiden etsijöinä ja oikeudenmukaisuuden puolustajina. Se on yksi tämän elämänvaiheen tehtävistä.

[Pirkko Mattilan sivulle]  [Muut novellit]