Pirkko Mattila
Siiri ja Taimi tapasivat sauvakävelyllä järvenrantatiellä. Siiri käveli hitaasti sauvoja perässään roikuttaen. Taimi pisteli reippaasti ja käytti kävelysauvoja tottuneesti. Hän ei kehdannut pörhältää puolitutun rouvan ohi, vaan jäi tämän kanssa kävelemään ja juttelemaan.
– Näyttää näillä minun sauvoillani olevan parempi vauhti, mutta ei mulla oo mihinkään kiire näin kauniilla ilimalla.
– Minä vaan hittaasti kävelen. Sauvojen kans pyssyy varmemmin pystyssä.
– Niinpä, mutta jäisellä tiellä sauvan piikki ei aina pidä. Minä kaaduin viime talven liukkailla niin komiasti, että oli koko persaus mustana pitkän aikaa.
– Mulle sattu onnettommuus kolome vuotta sitte.
– Miten se sattui?
– Minä oon aina ajanu polokupyörällä kesät talavet. Yhtenä päivänä tuli nuori mies kännykkään puhuen ja ajo mun päälle.
– Kävikö siinä pahasti?
– Polovi venähti. Se leikattiin, kun ei alakanu ottaan päälle. Keuhkokuumeen pukkasi sen jäläkeen, ku onnikkaa jouvuin polovivammasena oottamaan.
– Täällä tuulee kylmästi kesät talvet.
– Sairastaessa kunto meni niin huonoksi, että en ennää uskalla talavella pyörällä kaupunkiin mennä.
– Eikö se pyöräily ole kauhean kylmää ja vaarallista jäisillä teillä?
– Ei se ole, kun on tottunut. Siinä saa arkiliikuntaa, eikä tartte tärvätä vähästä eläkettä onnikkalippuihin, eikä kuntosaleille.
– Jotakin pitää jokaisen tehdä kunnossa pysyäkseen. Keinutuolissa lekottelu on kiellettyä, sopimatonta periksi antamista.
– Minä olen kyllästynyt kaikkeen valistukseen, jota tulee joka tuutista, televisiosta ja aikakausilehistä. Ne ovat ärsyttäviä, syyttäviä ja ikäviä.
– Minä katson usein Studio 55 ohjelmaa. Se valistaa, mutta on ihan kiva.
– Katon minäki sen. Siinä haastatellaan joka aamu jotakin muka vanahaa ihimistä, joka hymmyilee posliinihampaillaan, kehhuu aikaansaannoksiaan ja näyttää nuorelta. Korkeintaan viisikymppisiä ovat niin solakat ja siliäkasvoset ihimiset.
– Monella näyttää kuitenkin olevan ihan harmaa tukka.
– Ovat värjänneet hiuksensa ja valehtelevat olevansa yli kuudenkymmenen ikäisiä. Kyllä niitten passaa siellä televisiossa pullistella. Meijän pittää ellää arkista elämää Suomen kylymimmässä kaupungissa, jossa ei oo mittään virikkeitä.
– Ettekö kuulu yhdistyksiin tai käy seurakunnassa tai harrastuspiireissä Oulu-opistossa? Niissä on monenlaista tarjontaa, kun aikaa vain riittäisi kaikkeen.
– Ei semmosia, jotka sopisivat mulle.
– Miten ne eivät sovi teille?
– Minä en voi kuulua kuoroon, kun en ossaa laulaa. Seurakunnan piireissä ne kaikki kutovat sukkia ja leipovat pullaa tuosta vaan, heleposti. En minä ennää pahkuraisilla käsillä voi enkä jaksa semmosta hommata. Leipomisesta tullee niin paha siivoki. Ja enimmäkseen ne ovat vanahoja kurppia ne uskovaiset.
– Yhdistyksissä on monenikäisiä. Sieltä löytyy mukavaa seuraa ja tekemistä.
– Sydänyhityksissä ovat syäntautiset ja Reumayhistyksessä ovat reumasairaat, ei mulla oo semmosia vikoja.
– Entäpä eläkeläisyhdistykset? Niitäkin on monta sorttia. Ja Oulussa toimii Oulu-seura, Matkailuyhdistys ja vaikka mitä. Minä kuulun niihin ja lisäksi moneen kirjoittajayhdistykseen. Niissä tapaa monenikäisiä mielenkiintoisia ihmisiä.
– Minä en edes näe ihimisiä. Pitkästä aikaa lähin nyt kävelemmään.
– Kannattais mennä Raattiin vesijumppaan, se tekkee hyvvää kropalle.
– Sielä on ihimisiä ku silakoita tynnyrissä. Aina saa pelätä, että mottaa toista. Ja ihoaki se veessä lilluminen kuivaa. Em'minä sitä.
– Joskus on yli viisikymmentä voimistelijaa ja hyvin mahdutaan. Minä olen käynyt vesijumpassa jo viisitoista vuotta.
– Vanahoilla ihimisillä lirahtellee, ne pissaavat vetteen. Se mua inohottaa.
– Onhan niitä jumpparyhmiä voimistelusaleissakin, voisitte sellaista kokeilla.
– Ei ne passaa vanahalle. Jokkainen hyppy tekkee kipiää selälle. Osteoporroosiaki on, sano lääkäri.
– Minä hoidan selkävaivaani talvella laskettelurinteessä, mutta sitä en voi suositella sellaisille, jotka eivät ole harrastaneet lajia säännöllisesti.
– Eikös se oo vaarallista?
– Ei niinkään vaarallista kuin talvella pyöräily. Sitä en uskaltaisi edes kokeilla.
– Mitä se semmonen suksilla hurjastelu hyövää?
– Se vahvistaa selkälihaksia ja jalkoja, ja tärisyttää luita, ettei tulisi osteoporoosi. Pari tuntia pakkasessa ja viimassa virkistää kummasti mieltäkin.
– Se on kait enempi nuorten hommaa?
– Minulla on lämpimät lasketteluvaatteet yllä, kypärä päässä ja suuret suojalasit naamalla. Kukaan ei tiedä minun ikääni. Vauhdin hurmassa luulen joskus itsekin olevani nuori.
– Voi, voi, em'minä semmosta, ku jaksais tästä kottiin käpytellä. Ukkoki mennee aina meren jäälle pilikille, ei lähe mun kanssa ees kävelylle.
– No, yksinhän minäkin tässä lenkkeilen. Minun mieheni pudottaa lunta talon katolta, eikä se oikein pysty kävelemään, kun sillä on tekopolvi ja jäykistetty nilkka.
– Vanahuus ei tuu iliman vaivoja.
– Ei niin, mutta pidetään kunnosta kiinni, että voidaan nauttia kevätauringon paisteesta. Keinutuolista sitä ei koe, vaikka ikkunasta näkisikin.